Maatilojen energiaohjelma Suomessa

Lea Gynther, Motiva ja Maarit Kari, ProAgria keskusten Liitto

Maatilojen energiaohjelma on energiatehokkuussopimus, jonka MMM on tehnyt vuosille 2010-2016. Se on työkalu, jolla pyritään EU:n maatilasektorille asettamiin energiansäästötavoitteisiin. Ohjelma liittää hallituksen energia- ja ilmastopolitiikan maatalouteen. Tiloille tarjotaan maatilojen energiasuunnitelmia ja apua energiankulutuksen seurantaan. Suurimmille tiloille aloitetaan energia-auditoinnit lähiaikoina. Maatilojen energiaohjelma perustuu vapaaehtoisuuteen kuten muillekin yrityssektoreille suunnatut energiaohjelmat. Energiatehokkuussopimuksia on myös muilla sektoreilla kuin maataloudella. Teollisuudelle, kunnille, liikenne- ja kuljetusalalle sekä rakennussektorille kullekin on omat energiansäästötavoitteet ja sopimukset joilla tavoitteisiin pyritään.

Maatilojen energiasuunnitelmat ovat suunnittelijoille haastavia, sillä maatiloja on paljon ja ne ovat hyvin erikokoisia ja erilaisia. Tavoitteena on, että Suomen 64 000 maatilasta noin 30 000 liittyy energiaohjelmaan. Tällä hetkellä liittyneitä tiloja on vain 200. Tavoitteena on toteuttaa kullekin ohjelmaan liittyneelle tilalle vähintään 9 % energiansäästö. Energiatehokkuutta pyritään parantamaan sähkönkulutuksen, lämmitysenergian, tilan koneiden polttoaineenkulutuksen ja veden lämmityksen osalta. Lisäksi tiloilla tarkastellaan mahdollisuuksia käyttää uusiutuvan energian eri muotoja. Kun tilojen energiankulutuksesta saadaan yhä enemmän tietoa, saadaan vertailukohtaa, mihin tilat voivat verrata omaa toimintaansa.

Ohjelmaan liitytään niin, että tilat lähettävät osallistumisilmoituksen ELY-keskukseen. Tilalle lähetetään tietoa ohjelmasta, oppaita ja esitteitä. Jos tila haluaa energiasuunnitelman, suunnittelija käy yhden päivän tutustumassa tilaan ja tekee havaintojensa perusteella laskelmat. Suunnitelman teko maksaa 1100€, josta maatila saa 85 % tukena takaisin. Suunnitelmien laatua tarkkailee MAVI, joka käyttää suunnitelmien laadun tarkastuksiin myös Motivaa. Motiva myös kouluttaa energiasuunnitelmien tekijät. Suunnittelijalta vaaditaan koulutusta sähkö-, lvi-, rakennus- tai energiatekniikan alalta, tai maatalouden, energiasektorin, metsätalouden tai puutarhatalouden osaamista. Suunnittelijan täytyy ymmärtää maatalouden energia-asioita ja tuotanto-olosuhteita. Energianeuvojia on nyt hyväksytty 64.

Maatilan oma energiankulutuksen seuranta on hyödyksi tiloille, jotka käyttävät vain vähän energiaa.  Seurannassa selvitetään nykyinen kulutus, kehitetään energiankulutuksen seurantaa tilalla ja tiloille tarjotaan muistilista energiaa säästävistä keinoista ja mahdollisuuksista käyttää uusiutuvaa energiaa. Maatilojen energia-auditoinnit sopivat paljon energiaa kuluttaville tiloille. Auditointi sisältää energiankulutuksen mittauksia. Lopputuloksessa on esitetty tilalle vaihtoehtoja, niiden kustannukset ja investointien takaisinmaksuajat. Selvityksessä on arvioitu energiansäästö ja laskettu kulut sekä päästöjen väheneminen. Lopputuloksena tilalle tehdään energiankäytön hallintamalli.

Suomessa tiloilla kuluu keskimäärin 90MWh vuodessa öljyä, 57MWh lämmitykseen ja 12 MWh sähkölaitteisiin. Tilojen väliset erot ovat suuret. Esimerkiksi 55 lypsylehmän ja 100ha tilalla energiaa kuluu vuodessa keskimäärin 344 MWh ja 1000 eläinyksikön sikatilalla, jolla on 90 ha peltoa, 284 MWh vuodessa. Rehuohran viljelyssä energiankulutus on 1600 MJ/t kg. Energiankulutus jakautuu niin, että itse viljelyssä kuluu noin puolet energiasta, lannoitteiden valmistuksessa noin 40 % ja loput viljan rahdissa, pakkaamisessa jne.  Viljelyn energiankulutuksesta puolet kuluu kuivaamiseen ja toinen puoli jakautuu tasaisesti 40 % peltotöiden ja 10 % jauhatuksen kesken. Maidontuotannossa energian osuus maidon litrahinnasta on noin 12 %, viljalla 25 %, naudanlihalla 7 %, sianlihalla 12 %, kananmunilla2 %, kalkkunasta 5 % ja kananlihasta 3 %. Rehuista laidunheinä on tietenkin ylivoimaisesti energiatehokkain ja säilörehu väkirehua tehottomampaa.

Peltoviljelyssä on mahdollista säästää energiakustannuksissa miettimällä tarkkaan viljelylajeja, optimoimalla tilan koneiden käyttö, tarkastelemalla peltoajojen ja puintien logistiikkaa sekä mahdollisesti urakoitsijoita käyttämällä. Toisaalta tehokas tuotanto saattaa kuluttaa paljon energiaa, mutta toisaalta myös liian pienillä panoksilla viljely saattaa hukata energiaa, jos peltojen kunto huononee tai eläinten tuotos alenee. Eläinten hyvinvoinnista huolehtiminen on siten myös energiatehokasta.

Usein tilat kokevat, ettei energiasuunnitelma hyödytä heidän tilojaan. Syitä tähän on pieni tilakoko, tilalla tuotetaan vain vähän, ei haluta kuulla omia heikkouksia, ajatellaan että kaikki on jo tehty, ei haluta investoida tai ajatellaan, että kasvinviljelytilalla ei ole energiansäästömahdollisuuksia. Suunnitelman teon jälkeen kommentit ovat olleet positiivisia. Tiloilta löytyykin asioita, joita ei ollut ajateltu, ymmärretään energiankulutuksen kokonaiskartoituksen merkitys, huomataan, että voidaan välttää hukkainvestointeja, opitaan ajattelemaan energiankulutusta tuotantoprosessin eri vaiheissa ja motivaatio pienien asioiden huomioimiseen kasvaa. Viljelijä hyötyy energiasuunnitelmasta siten, että hänen tietoisuutensa tilan energia-asioista lisääntyy, viljelijä saa taloudellista hyötyä ja viljelijä pystyy vertaamaan tilan energiankulutusta muiden tilojen energiankulutukseen.